Nyt alkoi joululoma. Koulusta lomalle siiryttiin rennosti kritiikin parissa.
En oikein osaa rentoutua, kun kaupassa pitäisi käydä, matto pestä ja pakata. Monen tunnin junamatkakin kuumottaa niskaan. Onneksi on seuraa <3 Enkä puhu nyt painavasta matkalaukusta.
Äidin luona tuskin rennosta ilmapiiristä on tietoakaan, puhumattakaan erittäin epärennosta vuoden alusta. Onneksi pääsen hetkeksi ystävien hoivaan, juuri ennen kuin paluu Etelä-Suomeen ja kouluun taas koittaa.
Tässä vielä kaksi maalausta, joista mm. sain tänään palautetta:
Oma versio Lemminkäisen äidistä (Akseli Gallen-Kallela). Ehdottomasti yksi suosikki teoksistani ikinä ja ensimmäinen taideteos johon rakastuin lapsena. Minä olin vielä viime hetkelläkin luopumassa tästä ideasta, käyttää kyseistä teosta tähän tehtävään. Onneksi minua kannustettiin ja uskalsinkin tarttua pensseliin. Oma versio valitsemastaan taideteoksesta ei saanut olla kopio alkuperäisestä, vaan omanlainen muunnelma. Ja kuka nyt hyvää lähtisi uudelleen tekemäänkään.
Ensimmäistä kertaa ikinä, tein työn palettiveitsellä.
Ja tältä minä näytän, kun olen menossa valamaan pronssia. Tehtäväni oli turvata, ettei astia mistä sulaa pronssia kaadettiin, tippuisi.
Siellä se pronssi odottelee.
Ja jottei minusta jäisi niin karmiva kuva mieleen; tältä minä näytin, kun lähdin taidenäyttelyyn.
